Tämä on kyllä 'kohtaloa' ;-) Ystävämme Helsingistä löysivät maastosta kanin, se suorastaan pomppi lasten syliin pusikosta. Kuka lie ryökäle hyljännyt, koska noin umpikesy tuskin karkuun lähtee. Nyt se sitten on meidän lasten lemmikkinä. Sattuipa sopivasti, koska lapset ovat koko viime talven vinkuneet 'pupua'. Faunattaressa on käyty kaneja katselemassa ja jätetty vaan asia hautomaan.
Koirien ja hevosten puolesta meillä on lähes kaikki tarpeet alkuun pääsemiseksi. Häkki, heinää, turvetta vessaan (se on sisäsiisti!) ja vettäkin tulee hanasta ;-) Täytyy jossakin vaiheessa rakentaa kunnon suuri häkki noista kompostikehikoista.
Ruokahalu kanilla on hyvä, porkkanat ja muut härpäkkeet häviävät nopeasti kupista, hyvä juttu. Täytyy hakea sille vielä omia pellettejä, jotkut kuulemma syöttää hevosten prixejä kaneille, taitaa vitamiinit olla niissä vähän eri suhteessa.


Pupu! Ellan suuri toive toteutui.


"Jahas, mihinkäs sitä onkaan tultu."


Pupu potalla :-D


Hengailua..

Mahdollisille kiihkoilijoille tiedoksi: kyllä me aikuiset hoidamme tämänkin eläimen, se ei ole lasten vastuulla eikä lapsemme pidä eläimiä leikkikaluina.
Mutta mikä parasta, mä sain uuden kuvaus kohteen!! Arvon lukijat kestäkää jatkossa myös pupu uutisia :-D