Se on aina niin ristiriitaista koirasta luopuminen, oloa helpottaa mutta kuitenkin kaihertaa. Sitä vielä jonkin aikaa on kuulevinaan ja näkevinään 'haamuja'...hyviä sellaisia :-)  On taas vaikea tottua annostelemaan yksi ruokakuppi vähemmän, järjestyskin järkkyy...nyt on Javan vuoro saada ruoka ensin eteensä. Vaikka Leevi on vanhin niin se haluaa kuppinsa aina viimeiseksi jotta voi aloittaa sen hitaan syömisen muiden katsoessa kuolaten vieressä.
Mutta yksissä tuumin todettiin että kylläpä tuntuu pieneltä tämä lauma kun vasta Mokkakin lähti ja nyt iso musta mölli :-O Kun saataisiin karsinat tehtyä, alkaa olemaan heppoja jo niin ikävä!

Hepoista puheenollen, pakko laittaa taas kuvia Ellan ratsastustunnista. Se on olevinaan? niin pro!
Miialla on välillä täysi työ pysyä Ellan temppujen perässä :-D


..ihan miten päin vaan.


Kallelle näytetään että käsi poskella täällä vaan köllötellään.


Venutuksia.


Kovempaa Jarl!


Ravia!


"Kyllä, kyllä äiti näkee!"


Niitä niiden omia juttuja..


Ostin jokin aika sitten Demolle hakurullan joka on keltainen, ajattelin että josko näkyisi punaisessa koirassa paremmin...aika hailakan värinen tuo olikin mutta olkoon. Valjaat näkyy ainakin, erottuu lentävä koira paremmin tummassa metsässä. Näillä mennään..