En ole vähään aikaan tänne raapustanutkaan, jotenkin kameran temppuilu vie kirjoittamisenkin halut. Ei vaan osaa mitään kirjoittaa ellei ole laittaa tuoretta kuvaa kyytipojaksi. Kuvathan on kaiken perusta, ainakin minulle on jäänyt päälle lapsuudesta se pelkkä kuvien katsominen Aku Ankasta  ;-D On todella tylsää lukea mitään jos ei tekstin välissä ole yhtään kuvaa, eikös?
No tämä kesäinen talvi on mennyt suht tasaisesti ...otsalamppu otsalla. On niin pimeää ettei lenkillä eteensä näe, se nyt ei heppoja näytä haittaavan koirista puhumattakaan.
Rassikin selvisi tv:ssä esiintymisestään, meitä ihmisiä se laittoi vähän 'puhaltelemaan', onneksi katsojakunta ei huomannut mitään...tsuppiduppi.
Mantan (se varsa) kanssa on ollut keskustelua takakavioiden putsaamisesta, onneksi minulla puhuu se massa ja pikkuheppa 'alistuu' kohtaloonsa. Jos 500 kiloinen hevonen järjestäisi vastaavia episodeja niin jäisi ainakin meikäläiseltä kaviot putsaamatta, huh! On nuo hepat mahtavia, päivääkään en vaihtaisi pois. Lenkillä nyökkäilen kyseleville ohikulkijoille."kyllä kyllä, nämä ovat bernhardinkoiria" ;-) No juu, kun ihmiset tokenevat hämmästyksestään niin kovin ihastuneita ovat Bonnieen ja Mantaan.

Tässä on Demosta ja Ellasta kuva. Demo on ihan itse oivaltanut, että kun istuu oikein hiljaa ja nätisti niin voi saada myös perheemme nuorimmaiselta makoisan palkinnon. Demo on muutenkin tasaantunut ja on löytänyt kuuloaistinsa jokseenkin takaisin. Elämä opettaa.