Hyvää äitienpäivää varsinkin Leppävirralle äiskälle!


Olinkin jo viikko takaperin hyvinkin tietoinen näistä ihanista pikku paketeista, koska kun Henni the kerholainen saapui kotiin kuului: "Äiti nyt onkin niin salaista juttua tekeillä ettei äitille saa kertoa, ne on täällä yläkerrassa mun huoneessa, sä et voi viedä meitä iltaisin nukkumaan ettet näe yllätystä, isi vie!" Ja siinä vieressä pikku Ella säestää "Niin niin!"  :-D Kalle osaakin jo paremmin pitää salaisuudet itsellään. Pakettini olivat aivan loistavia pikku kätösin tehtyine kortteineen kukkineen ja liinoineen. Sainpa vielä joulun toivotuksetkin samaan syssyyn.


                       *******************************
Helkky heitti mua pallolla, auts! Kiitos vaan :-) Helkyn juttuja käyn lukemassa täällä, hän pohti tätä blogien 'tarkoitusta'. Samaa olen itsekin miettinyt, alunperin aloitin kirjoittamisen kun se oli niin helppoa kuulumisten kertomista heti tuoreeltaan siihen koirien kotisivujen yhteyteen. Sittemmin aiheet ovat rönsyilleet muuallekin kuin koiriin. Enemmänkin haluaisin kertoilla mutta sensuuri iskee päälle, siinä vaiheessa pitäisi olla blogi salasanan takana. No sitten häviäisi se pointti ;-) Välillä kirjoitan turhan totisesti /hätäisesti tiedotus tyyppisesti..tylsää luettavaa. Itseasiassa pelkät tulos/treeniblogit jää minulta lukematta, ei jaksa kiinnostaa miten jonkun koiran treeni on kulkenut, kuitenkin vilkaisen välillä tänne. Vaikka en ole kirjoittajaa tavannut niin hänen tavoitteellista koiran koulutus intoa on mukava lukea. Siellä on myös hyviä linkkejä muihin luettaviin blogeihin. Mutta mä olen aivan koukussa blogeihin jotka kertoo elämästä joka kantilta raapaisten samalla eläimet tarinoihin mukaan. Itseasiassa olen löytänyt monta huushollia jotka ovat samanlaisia sekametelisoppia kuin omamme :-D

Vakionappi linkeissä on Kangasmäellä juoksevat colliet ja kissat, hyvin kirjoitettua tekstiä hyvillä kuvilla ja kauniilla kuvattavilla. Blogeissa täytyy olla kuvia!! Lapsetkin tykkäävät katsoa kun kuvissa vilahtaa collienpennut ja varsinkin ne kissat. Henni itse asiassa itki eilen iltana kun pentukuvia katsellessa tuli ikävä Roosan pentuja, olisi kuulemma pitänyt hakea kaikki mustat pennut takaisin kotio :-D Sitten piti samalla varmistaa Roosan isän kuvat ja että se varmasti asui siellä missä nämä pennutkin ja että sillä varmasti oli perhe. Siitähän se sitten lähti, Henni itki Roosan emän kuolemaa "Nyt Roosalla ei ole perhettä!" Ja jälleen selittelin mikä se Roosan perhe on ollut jo neljä vuotta. Kyllä on pikku neiti herkässä iässä :'-)

Sitten on Helmin kasvattajan blogi. Ihminen joka on useasti mielessä, kestänyt uskomattomia koettelemuksia ja silti jaksaa porhaltaa vahvana. Ei saisi verrata mutta omat murheet ovat murusia näiden koettelemusten rinnalla. Jos parsonista haluaa jutella syvemmin niin soitto tänne ;-) Hän on sellainen tietopankki ettei paremmasta väliä ja kun kerran mielipiteetkin rodusta osuvat yksiin!

Ja onhan näitä monia muitakin UPEITA blogeja, mukava käydä virtuaalivierailulla kun ei muuten mukamas kerkiä! Olkaahan ahkeria bloggaajia, teitä seurataan...