Taas pintaraapaisua muutamista tekemisistä, kunpa olisi aikaa runoilla oikein urakalla. Pitää ruveta kuljettamaan mukana sanelukonetta jotta saisin messevät jututkin hyvin muistiin. Meidän Kalle 7v. on lohkaissut viime aikoina aivan törkyhyviä juttuja, miettii myös 'vakaviakin' kuten: "Äiti sitten kun minä_valitsen_isona itselleni naisen ja me asutaan omassa talossa, niin pitääkö meidänkin ottaa eläimiä?" Minä menin hämmennyksiin mutta osasinpa vastata naisten eduksi ;-D "Kyllä kultaseni jos naisesi niin haluaa, mutta voithan valita naisen joka ei pidä eläimistä...tosin ne ei ole varmaankaan niin kivoja." Kalle oli vastauksesta mielestäni helpottunut mutta kertoi että haluaa sitten itselleen kissan! (..kissaa meillä ei olekaan eikä tule vaikka minäkin sen haluaisin). No joo, voisinkin laittaa tänne blogiin sivun tyyliin: Lasten lohkaisuja, siellähän ne olisi tallessa :-)
Sitten takaisin blogin pääaiheisiin. Olin Leevin kanssa Lappeenrannassa pääsiäisnäyttelyssä. Leevi avasi veteraani kautensa ollen PU3, ROP-VETERAANI. Jätkä oli aivan täpinöissään, sain laittaa ihan tosissani töppöstä toisensa eteen jotta pysyin perässä sinisellä matolla jään päällä :-O Meillä oli kivaa vaikkakin pirun kylmää. Nyt jatketaan taas näyttelyitä Leevinkin kanssa, mutta vain sen verran ettei Lepakko kyllästy, se osaa myös senkin taidon. Onneksi mulla riittää näyttelykavereita kuten Roosa, Pyry, Pilvi, Demo ja Helmi. Sillä minä en kyllästy :-D

Tässä vähän kuvasarjaa Kallen sotaleikeistä, Pyry kuului teamiin ja muut koirat olivat 'vihollisia'.

Ensin siis valittiin sotakaveri ja varmistettiin vielä äitiltä että Pyry on varmasti poika.


Sitten tulta päin..


Äärimmäistä varovaisuutta..


Vikkeliä vihollisia..


Jännittävää odotusta...


Reittivalintoja..


Epäonnistumisia..


Osumia!


Panttivanki tilanteita..


Ja jotkut ovat vaan 'kuolemattomia' :-D

Tuo meidän tontin ympärillä oleva metsä kaatuu parhaillaan, moto tekee selvää jälkeä männyistä aika jouhevasti. Parin päivän päästä paistaa aurinko tuohon takapihallekin sinne risukasaan ja lapsilla on helpompi poiketa kavereille metsän toiselle puolelle kun talomme näkyy maamerkkinä kauas. Siihen ne positiiviset puolet loppuukin, se siitä näkö ja ääni suojasta. Nyt ollaan näyttämöllä muutenkin kuin vain blogin kautta.
Olen muuten aina ihmetellyt miniheppojen rautaisia hermoja. Niin ne tammat taas yllättivät meikäläisen kun tontin laidalla mutustelivat havuja samalla katsellen puun kaato ryskettä muutaman metrin päästä! Olivat kuin ulkoilmaleffassa konsanaan..