Alkaa jo valoa näkymään tämän talon ihmisväessä. Isäntä, Henni ja Ella on lääkekuurilla, minä ja Kalle selvittiin kotikonstein. Ella joutui ihan sairaalaan asti koska oli vuorokauden jo aika tiedottomassa tilassa, minä tietysti panikoin pahimmasta päästä. Kammoan sairaalaa edelleen, sairaalaväen kämmäily synnytyksessäni on valitettavan elävästi vielä mielessä. Tällä kertaa 'arvauskeskus' töppäsi pahemman kerran, no se siitä.

Tänään juoksutin koirat takametsässä, sen verran flunssainen olen vielä etten mene lenkille hikoilemaan. Liikutin lauman kolmessa osassa, jotta voin 'heittää keppiäkin'. Ei tarvitse ihan pässi olla että ottaisi tusina koiraa kerralla ja alkaisi leikkimään niiden kanssa ;-) Seuraisi turhaa kiihkoilua. Pennut tosin olivat mukana kaikki ne kolme kertaa, ei tarvitse tällä hetkellä miettiä mitä tekevät, takkahuoneen nurkassa on jokseenkin hiljainen sininen mytty.



Ihan pakko vielä kertoa äsken Henni 5 v:n laukoma juttu :-D Henni on isänsä kanssa ulkosaunaa lämmittämässä, iskä sitten mainitsi käyvänsä paskalla ja tulevansa pikapikaa takaisin. Henni huokaisi pettyneenä että "Sulla menee aina siellä vessassa niin kauan." "Eikä mene, käyn ihan nopeesti." "No teetkö sitten ihan vaan yhden pökäleen?" (samalla Henni näyttää luminen tumppu kädessä pökäleen pientä kokoa) "Okei, yksi pökäle." Ja niinhän tuo isäntä kävi sitten nopeella paskalla kun tuli tyttärelle luvattua. Siellä ovat saunamakkaroita kiukaalle laittamassa...